maailma mun edessä

Aika menee niin nopeesti. Tuntuu että en ehdi tehdä kaikkea, hukkaan mun nuoruusvuosia. Haluun matkustella, nähdä uusia paikkoja, oppia uusia kieliä, tavata uusia ystäviä, haluun lähteä reissaamaan, päästä taas pois ajasta. Sillä tavallaan kun miettii niin sitähän se vaihtovuosi just oli. Mun elämä ei tavallaan menny eteenpäin ollenkaan, pääsin vuodeksi pois siitä peruskoulu-lukio-yliopisto-työelämä putkesta. Mutta miten se nyt onnistuu? Mun lähivuosien pläänin ei mahdu seikkailua. Pitää valmistua lukiosta, lukea hulluna pääsykokeisiin ja toivottavasti päästä joskus sisäänkin yliopistoon. 
Mutta onko se muka oikeesti sitä mitä mä haluun?

Ei, mutta toivon että ehkä tulevaisuudessa pystyn yhdistämään työt ja maailman. 
Koska  mä en ole vielä nähnyt tai kokenut läheskään tarpeeksi.
IMG_3729 IMG_2921 IMG_1605 a SAM_1429 IMG_4040 b7 jou4IMG_2511

2 kommenttia:

  1. Ymmärrän sua tosi hyvin, aika samat fiilikset itellä. Haluisin vain kiertää maailmaa ja opiskelu ja paikalleen jämähtäminen tuntuu ahdistavalta. Itse asuin neljä kuukautta Thaimaassa ja on niin kiva lukea sun kokemuksista ja nähdä kuvia. Loppujen lopuksi harva tuntee ns. oikeaa Thaimaata, vaikka sitäkin useampi on ollut siellä lomalla. Siksi on niin piristävää lukea sun juttuja, eikä selitellä ihmisille, että Thaimaa ei ole yhtä kuin Phuket... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihana kuulla tuollaista kommenttia ja joku sielunsisko myös!!! kauhia ikävä thaikkuun..
      ehkä meidän tuleekin elää täysillä nyt ja opiskella myöhemmin, nimin aupairvuosi haaveissa :)

      Poista