one word that you should say more often THANK YOU

kkkk

Heips kaikki! Mun kotiinpaluusta on kulunut jo yli neljäkuukautta ja hassultahan se tuntuu. Oon jo aikahyvin tottunut suomen elämänrytmiin, kieleen ja suomalaisiin. Vaihtovuosi on mulle nykyään jotenkin tavallaan niin epätodellinen juttu, että mä muka asuin vuoden thaimaassa? Kommunikoin lähes koko vuoden täysin vieraalla kielellä? käytin varvasläpsyjä jokapäivä?

Alkuun oli vaikeeta. Piti nähä kavereita ekaan kertaan vuoteen. Kaikki sanoo että se on niin ihanaa kun näkee parhaita kavereita ekankerran vaihtovuoden jälkeen, pääsee kertomaan niille kaiken ja sit on taas ne tutut ihmiset ympärillä. Mulle se oli aika rankkaa; olihan se kivaa mutta hirmu stressaavaa. Onko ne ihmiset oikeesti vielä mulle niin tärkeitä, entä mä niille? Mitä jos ei juttu lähekkään luistamaan? kiinnostaako niitä kun ne on jo vuoden tullu ihan hyvin toimeen ilman muo?
Näin neljän kuukauden jälkeen voin sanoa että ihan hyvin mä oon sopeutunut. Suurin osa vanhoista kavereista on yhä yhtä tärkeitä ja välittää, mutta on mulla silti kaveripiirit vähän vaihtunu. Oon tutustunu paremmin ihmisiin, jotka oli aiemmin mulle pelkkiä nimiä vaan, mutta samalla mä en mahukkaan enää mun entisten hyvine kavereiden sisäpiirrin.
Suomalainen koulusysteemi oli se juttu mitä mulla oli ikävä thaimaassa. No nyt sitä ois tarjolla. "Turun kaupunki päätti säästöihin vedoten yhdistää 2 täysin eri painotteista (urheilu, ITC) lukiota yhdeksi uudeksi lukioksi... blaablaablaa" Mä en oo enää Aurajoen urheilulukiossa. Mä oon kerttulin lukiossa... urheilulijalla. Ekassa jaksossa ei mennyt päivääkään ilman että olisin jossain purkanut #kerttulifarssista. (ei parkkipaikkoja, ruoka loppu, uusi tuntikiertokaavio, ei reenikamavarastoa, ei abigaalaa?, preppaustunnit, koulun lämpötila,..) Ja täytyy kyllä sanoa että toi koulun pakkovaihto oli raskasta. Onhan ton uuden lukion sijainti huomattavasti parempi kuin Aurajoen, mutta pakko silti sanoa, että mä olen henkeen ja vereen Aurajoen urheilulukiolainen. Voi sitä aikaa ennen vaihtovuotta.

Mun suomeenpaluun jälkeen yksi parhaista jutuista on ollu se, kun päätin jatkaa taekwondoa. Monesti ennen lopullista päätöstä olin jo ihan luovuttamassa, mutta (kiitos siskon) sinne sitten viimein päädyin jäädäkseni, enkä oo hetkeäkään katunut sen jälkeen. Se on tavallaan mun köysi kiinni takas thaimaahan, jotain mitä mä rakastin sielä ja täälä. Ja kaikenlisäksi taekwondossa oon tutustunu pariin suomalaiseen thaikkuun. 

Sitävaan vielä että lähtekää ihmiset vaihtoon. Ei se oo todellakaan helppoa, aina tulee huonoja kausia, ennen vuotta, sen aikan ja jälkeen, mutta kaikki se on sen arvosta.

Jos on jotain kysymyksiä tai haluu muuten vaan seurailla ni halfnessiin saa laittaa aina kommenttia ja kysymyksiaä ja tännekkin tietty. jaja instasta mut löytää nimella vaulakoski 

4 kommenttia:

  1. Vaula kirjotat niin hyvin! Voin niin samaistua sinun teksteihin, vaikka en vaihossa oo ollu enkä ikinä varmaan tuu olemaankaan. Hengasin tosiaan taas sen 2½kk marjanpoimijoien kanssa täälä Lapissa ja totuin niin niien läsnäoloon.. Vitsillä sanonki, että miehän melkeen puoliksi asuin niien kanssa ja toisaalta se on tottaki. Ikävä ihmisiä, kieltä, ruokia ja niitä ihania varvasläpsyjä, haha! Voi että tuli taas ikävä. ♥ Vaikka en kauaa olekkaan täälä thaikkujen kanssa, niin silti suomalaiset kaverit jäi varjoon. "Kakkosäiti" ja "Isosisko" vaan vei kaiken mun ajan, koska halusin viettää kaiken mahollisen ajan niien kanssa. Oon niin onnellinen, että sain vuonna 2006 ekat marjanpoimijakaverit ja nykyään on tullu uuet ihmiset kehiin, mutta oon silti saanu mahiksen tutustua ja olla niien ihmisten kanssa. Thaikut on niin huippuja! Ja tää sun blogi on niin ihana, joskus luen näitä sun vaihtoajan tekstejä ja aattelen, että pian mieki oon tuola! Enää alle 2½ vuotta! Toivottavasti meet ja pääset Thaimaahan taas jouluna :') ♥ Uskon, että ikävä on aiiiivan jättimäinen! Kuitenki olit vuoen siellä! Saisinpa itekki joskus mahdollisuuden viettää siellä maassa niin kauan, koska vaikka en ole käynytkään siellä koskaan, niin rakastan sitä maata jo valmiiksi. ♥

    VastaaPoista
  2. Hei Vaula!
    Sain blogisa auki pitkästä aikaa, jossakin vaiheessa en siihen päässyt. Ilmoitteli vaan, ettei minulla ole oikeuskia lukea sivujasi.
    Olet varmasti tehnyt ikimuistoisen vaihtarivuoden, ja muistot ovat ihania. Olimme vuorotteluvapaalla samaan aikaan ja nyt muistelemme, että missä olimme tähän aikaan viime vuonna...
    On ikävä kuulla, että parhaan keverisi eivät ota sinua enää sisäpiireihin. Vuosi on pitkä aika olla erossa kavereista ja heidän puuhistaan. Mutta voihan olla, että kadehtivat sinua ja kokemuksiasi. Kirjoitit todella hyvän blogin ja kuvat olivat upeita.

    Toivon sinulle sydämeni pohjasta kaikkea hyvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu blogi oli suljettuna vähän aikaa tossa välissä.
      Kyllähän se vuosi on tosiaan pitkä ja kaikki siinä ajassa muuttuvat. mulla on osittain uudet osittain vanhat kaverit nykyään, läheisempiä kuin koskaan aikasemmin, eli tavallaan oli ihan hyvä olla vuoden poissa noitten kavereitten luotakin :)
      Kiitos samoin kaikkea hyvää sinneppäin ja ihanaa uuttavuotta! :)

      Poista