one word that you should say more often THANK YOU

kkkk

Heips kaikki! Mun kotiinpaluusta on kulunut jo yli neljäkuukautta ja hassultahan se tuntuu. Oon jo aikahyvin tottunut suomen elämänrytmiin, kieleen ja suomalaisiin. Vaihtovuosi on mulle nykyään jotenkin tavallaan niin epätodellinen juttu, että mä muka asuin vuoden thaimaassa? Kommunikoin lähes koko vuoden täysin vieraalla kielellä? käytin varvasläpsyjä jokapäivä?

Alkuun oli vaikeeta. Piti nähä kavereita ekaan kertaan vuoteen. Kaikki sanoo että se on niin ihanaa kun näkee parhaita kavereita ekankerran vaihtovuoden jälkeen, pääsee kertomaan niille kaiken ja sit on taas ne tutut ihmiset ympärillä. Mulle se oli aika rankkaa; olihan se kivaa mutta hirmu stressaavaa. Onko ne ihmiset oikeesti vielä mulle niin tärkeitä, entä mä niille? Mitä jos ei juttu lähekkään luistamaan? kiinnostaako niitä kun ne on jo vuoden tullu ihan hyvin toimeen ilman muo?
Näin neljän kuukauden jälkeen voin sanoa että ihan hyvin mä oon sopeutunut. Suurin osa vanhoista kavereista on yhä yhtä tärkeitä ja välittää, mutta on mulla silti kaveripiirit vähän vaihtunu. Oon tutustunu paremmin ihmisiin, jotka oli aiemmin mulle pelkkiä nimiä vaan, mutta samalla mä en mahukkaan enää mun entisten hyvine kavereiden sisäpiirrin.
Suomalainen koulusysteemi oli se juttu mitä mulla oli ikävä thaimaassa. No nyt sitä ois tarjolla. "Turun kaupunki päätti säästöihin vedoten yhdistää 2 täysin eri painotteista (urheilu, ITC) lukiota yhdeksi uudeksi lukioksi... blaablaablaa" Mä en oo enää Aurajoen urheilulukiossa. Mä oon kerttulin lukiossa... urheilulijalla. Ekassa jaksossa ei mennyt päivääkään ilman että olisin jossain purkanut #kerttulifarssista. (ei parkkipaikkoja, ruoka loppu, uusi tuntikiertokaavio, ei reenikamavarastoa, ei abigaalaa?, preppaustunnit, koulun lämpötila,..) Ja täytyy kyllä sanoa että toi koulun pakkovaihto oli raskasta. Onhan ton uuden lukion sijainti huomattavasti parempi kuin Aurajoen, mutta pakko silti sanoa, että mä olen henkeen ja vereen Aurajoen urheilulukiolainen. Voi sitä aikaa ennen vaihtovuotta.

Mun suomeenpaluun jälkeen yksi parhaista jutuista on ollu se, kun päätin jatkaa taekwondoa. Monesti ennen lopullista päätöstä olin jo ihan luovuttamassa, mutta (kiitos siskon) sinne sitten viimein päädyin jäädäkseni, enkä oo hetkeäkään katunut sen jälkeen. Se on tavallaan mun köysi kiinni takas thaimaahan, jotain mitä mä rakastin sielä ja täälä. Ja kaikenlisäksi taekwondossa oon tutustunu pariin suomalaiseen thaikkuun. 

Sitävaan vielä että lähtekää ihmiset vaihtoon. Ei se oo todellakaan helppoa, aina tulee huonoja kausia, ennen vuotta, sen aikan ja jälkeen, mutta kaikki se on sen arvosta.

Jos on jotain kysymyksiä tai haluu muuten vaan seurailla ni halfnessiin saa laittaa aina kommenttia ja kysymyksiaä ja tännekkin tietty. jaja instasta mut löytää nimella vaulakoski