ONNELLINEN

onnellinen9 Oon niin onnellinen. Mut valittiin taas päiväkotiin kesätöihin, samaan paikkaan missä olin viimevuona. En vois olla ilosempi, en malta oottaa niitä tunteja mitä saan taas viettää ihanien pikkusten kanssa. Helpottunut olo kun ei tarvii enää jännittää et pääseekö vai eikö pääse. Taekwondossakin on mennyt nyt pari päivää tosi hyvin ja lauantaina ois kisat luvassa, jee! Tykkään kans siitä että oon saanu jonkimmoisen arkirytmin taas takasin, koska opiskelen taas kolme tuntia aamusin thaita kun ei oo mitään reissuja. Ja thaikieli sujuu paremmin kuin koskaan, mietin just et millon mun on pitäny viimeks sanoa määlle joku asia enkuks ku en oo osannu sanoa thaiks, eikä kyl tuu mieleen. Kielitaito on ihmeellinen asia! Kaikki ketkä mut tuntee tietää, et suomessa vihasin aina kieliä, koska olin aina ihan surkee enkussa ja ruotsissa vaikka kuinka yritin. Täällä mulle on tullu kauhee halu oppia lisää kieliä nyt ja heti. Oon kokenu jonkun valaistuksen kielitaidon suhteen. Suomessa haluun ehdottomasti jatkaa Thain opiskelua ja sen lisäks haluun ruveta opiskeleen ainakin Koreaa, ja sitten joko Espanjaa tai Ranskaa. 
Tää arki täällä tekee mut onnelliseks. Kelasin yks päivä et kuin onnekas mä oon kun saan sanoa mun hostvanhempia määks ja paaks samallalailla kuin mun hostsisarukset kutsuu niitä. Ja jotenkin se kaikki että sekä mää että paa välittää ja molemmat on oikeesti ilosia että mä oon onnellinen ja ne tekee kans kaiken mahollisen sen eteen. On paljon vaihtareita joiden perheessä vaan toinen (jos kumpikaan) vanhemmista on oikeesti kiinnostunu, mulla on käyny niin hyvä tuuri että molemmat on ihania ja pitää muo kuin omana lapsenaan. Oon niin kiitollinen näille kaikesta. Samalla mietin, että kuinka kiitollinen oon myös mun omille vanhemmille, jotka on ensinnäkin päästsnt mut vaihtoon ja vielä tänne vaaralliseen Thaimaahan, jotka tuli kattomaan muo tänne ja joiden kanssa sain viettää ihanat kaksviikkoset. Kiitos äiti. ♥ Kiitos iskä. ♥ 
onnellinen7Mulla on reilu 50 päivää jäljellä täällä. Muistan niin hyvin sen hetken kun mulla oli 50 päivää jäljellä Suomessa ennen tänne tuloa. Sillon aattelin, että se on pitkä aika odottaa ja se menee hirmu hitaasti. Nyt on kyl mietteet vaihtunu, 50 päivää menee oikeesti todella nopeesti. Tai niin on ainakin viimiset 8,5kk menny. Oon jo aika pitkään sanonut, että en halua takasin Suomeen. Nyt muuttaisin ton lauseen niin, että en halua lähtee täältä. En oo valmis sanomaan kaikille ihanille ihmisille hyvästejä, en oo valmis kävelemään kotiin taekwondosta viimistä kertaa tietäen etten tuu enää ikinä näkemään joitain niistä ihmisistä joista on tullu mulle rakkaita. En oo valmis halaamaan määtä ja paata lentökentällä viimistä kertaa, En vaan usko että pystyn tohon kaikkeen. Oon ajatellu paljon kaikkia positiivisia juttuja kotisuomessa ja voin rehellisesti sanoa, että odotan sitä vapautta minkä saan taas suomessa. Odotan että pääsen syömään äitin tekemää ruokaa, odotan että pääsen suomalaiseen kouluun. Odotan sitä päivää kun saan taas oivariinia, leipää ja oltermannia käsiini, ja että pääsen taas laipomaan. Ootan että pääsen suomeen mutta silti en haluu lähtee täältä. Hämmentävää
onnellinen2 onnellinen3 onnellinen5 onnellinen8 onnellinen6 onnellinen

4 kommenttia:

  1. musta se on ihan uskomatonta että joku on oppinu THAIN tuolla ollessan ilman mitään "kouluopiskelua" suomessa etukäteen, ólisin kyllä tosi ylpee itestäni jos noin vaikeen kielen olisin oppinu! :)

    VastaaPoista
  2. kiitos ihana! et tiijäkkään kuin paljon sun kommentti piristää muo kaiken sen keskellä kun kuulen että "yritäs nyt oppii se kieli kunnola ennen ku tuut himaa.." ja "kyl vuodes nyt pitäis oppii jos vähänkää yrittää.." :)

    VastaaPoista
  3. Miten ihmeessä olet oppinut thaita, todella hienoa :) Katselin noita kuviasi, todella upeita. Matkasi on niin mahtava ja varmarmasti osaat arvostaa asioita eri tavalla, kun olet asunut niin pitkän aikaa Thaimaassa.
    Itku tuli munkin silmään, kun kone lähti Bangkokista, vaikka saimme seikkailla Aasiassa 4,5kk.
    Ja pitää käydä äänestämässä sun blogiasi, upeaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! :) kyllä sen vaan oppii kun käytää ja puurtaa.
      uus reissu vaan suunnitteille tänneppäin teille! :)

      Poista