YOU SAID NO PROBELM

Tänään kävästiin taas taekwondoporukalla kisoissa, kisat meni miten meni. Omaan suoritukseen olin ihan kohtuullisen tyytyväinen, mut sijotukseen en. Ärsytti kyllä sielä se tuomaristo, ja muitten osallistujien valituksista päätellen en ollu ainoa. Vähän eri meininki kun sillon BKK:ssa kun oli jotain Korealaisia olympiatason tuomareita..
Ihana ylläri ku tulin himaan ni tääl alko sataa! Oon ikävöiny sadet ihan sairaast ja heti meninki uhmaamaan ukkosta ja sadetta parvekkeille ja napsimaan parit kuvat ihan omaks iloks. Kohta saadaan varmaan taas niitä kunnon ukkosmyrskyjä jollon ulkona ei kunnolla voi olla, odotan et pääsen katteleen niit taas parvekkeelt!

sade5 sade3

ONNELLINEN

onnellinen9 Oon niin onnellinen. Mut valittiin taas päiväkotiin kesätöihin, samaan paikkaan missä olin viimevuona. En vois olla ilosempi, en malta oottaa niitä tunteja mitä saan taas viettää ihanien pikkusten kanssa. Helpottunut olo kun ei tarvii enää jännittää et pääseekö vai eikö pääse. Taekwondossakin on mennyt nyt pari päivää tosi hyvin ja lauantaina ois kisat luvassa, jee! Tykkään kans siitä että oon saanu jonkimmoisen arkirytmin taas takasin, koska opiskelen taas kolme tuntia aamusin thaita kun ei oo mitään reissuja. Ja thaikieli sujuu paremmin kuin koskaan, mietin just et millon mun on pitäny viimeks sanoa määlle joku asia enkuks ku en oo osannu sanoa thaiks, eikä kyl tuu mieleen. Kielitaito on ihmeellinen asia! Kaikki ketkä mut tuntee tietää, et suomessa vihasin aina kieliä, koska olin aina ihan surkee enkussa ja ruotsissa vaikka kuinka yritin. Täällä mulle on tullu kauhee halu oppia lisää kieliä nyt ja heti. Oon kokenu jonkun valaistuksen kielitaidon suhteen. Suomessa haluun ehdottomasti jatkaa Thain opiskelua ja sen lisäks haluun ruveta opiskeleen ainakin Koreaa, ja sitten joko Espanjaa tai Ranskaa. 
Tää arki täällä tekee mut onnelliseks. Kelasin yks päivä et kuin onnekas mä oon kun saan sanoa mun hostvanhempia määks ja paaks samallalailla kuin mun hostsisarukset kutsuu niitä. Ja jotenkin se kaikki että sekä mää että paa välittää ja molemmat on oikeesti ilosia että mä oon onnellinen ja ne tekee kans kaiken mahollisen sen eteen. On paljon vaihtareita joiden perheessä vaan toinen (jos kumpikaan) vanhemmista on oikeesti kiinnostunu, mulla on käyny niin hyvä tuuri että molemmat on ihania ja pitää muo kuin omana lapsenaan. Oon niin kiitollinen näille kaikesta. Samalla mietin, että kuinka kiitollinen oon myös mun omille vanhemmille, jotka on ensinnäkin päästsnt mut vaihtoon ja vielä tänne vaaralliseen Thaimaahan, jotka tuli kattomaan muo tänne ja joiden kanssa sain viettää ihanat kaksviikkoset. Kiitos äiti. ♥ Kiitos iskä. ♥ 
onnellinen7Mulla on reilu 50 päivää jäljellä täällä. Muistan niin hyvin sen hetken kun mulla oli 50 päivää jäljellä Suomessa ennen tänne tuloa. Sillon aattelin, että se on pitkä aika odottaa ja se menee hirmu hitaasti. Nyt on kyl mietteet vaihtunu, 50 päivää menee oikeesti todella nopeesti. Tai niin on ainakin viimiset 8,5kk menny. Oon jo aika pitkään sanonut, että en halua takasin Suomeen. Nyt muuttaisin ton lauseen niin, että en halua lähtee täältä. En oo valmis sanomaan kaikille ihanille ihmisille hyvästejä, en oo valmis kävelemään kotiin taekwondosta viimistä kertaa tietäen etten tuu enää ikinä näkemään joitain niistä ihmisistä joista on tullu mulle rakkaita. En oo valmis halaamaan määtä ja paata lentökentällä viimistä kertaa, En vaan usko että pystyn tohon kaikkeen. Oon ajatellu paljon kaikkia positiivisia juttuja kotisuomessa ja voin rehellisesti sanoa, että odotan sitä vapautta minkä saan taas suomessa. Odotan että pääsen syömään äitin tekemää ruokaa, odotan että pääsen suomalaiseen kouluun. Odotan sitä päivää kun saan taas oivariinia, leipää ja oltermannia käsiini, ja että pääsen taas laipomaan. Ootan että pääsen suomeen mutta silti en haluu lähtee täältä. Hämmentävää
onnellinen2 onnellinen3 onnellinen5 onnellinen8 onnellinen6 onnellinen

huvinvuoksi

Viimeinen (ehkä) läjä kuvi meijän mahtavalta North tripiltä. En muist että oonko täällä sitä maininnu, mutta siis että käytiin muuten kans Myanmarissa ja Laosissa uusiks. Malesiassa ja Singaporessa käyminen taitaa nyt jäädä sitten tältä vuodelta vaan haaveeks, mutta kyllähän mä ehin aasiaa myöhemminkin kiertelee. Reilu viiskymment päivää täällä jäljellä, sit himaa. Yritän nyt nauttii tän vähäsen ajan tääl perheen ja taekwondoporukan kanssa, tiiän että ne on kuitenki ne ihmiset mitä täältä tulee eniten ikävä. Ens vkl muuten taas taekwondokisat! Ja sit sen jälkeen pääsen varmaan taas rannalle kun hostäiti vähän lupaili et sit ku mul on vapaa vkl niin ne tulee munkaa Cha-amii ku tietävät et rakastan sitä mestaa. Mulla ei muuten nyt oo yhtään kuvaa sieltä Songkrangista, eli siit vesisodasta, hullukaan ois sinne ottanu mitään tavallista kameraa. Heh, mun hostveli rikko iPhonensa ja kaks mun vaihtarikaverii niin ikään rikkoivat puhelimensa siellä veden keskellä... Muttasiis toi eka kuva ei oo Songkrangist vaan ku oltiin pesee norsuja. Tossa on teille yks youtube video missä näkyy aika hyvin että millasta siel oli.

547762_165334770295677_1623852637_n sekal9 sekal11 sekal10 sekal8 sekal7 sekal6 sekal5 sekal4 sekal2 sekal1

ความหวัง - wish - toivomus

44863_10200364371644184_109561997_n 529644_10200364372844214_483095502_n 521694_10200364373164222_783787741_n IMG_3440 15249_165147900314364_749410423_n 164240_10200364372404203_1703039776_n
Pohjoisthaimaalainen perinne. Yleensä noita lähetellään ilmaan marraskuun loy krathong- päivänä, mutta kai se näin vaihtareilta menee tälleen väärään aikaankin. Nyt vaan toivotaan että toiveet toteutuis.

IT'S RAINING !

Täällä sataa taas! Ei siitä viime kerrasta ookkaan kun kolme neljä kuukautta. Vielä puuttuu kunnon rankkasateet, mutta enköhän mä nekin saa taas kokea ennen kun tulen vajaan kahden kuukauden päästä suomee. Hui aika menee nopeesti. Olin paripäivää sitten veljen ja kasan OB:itä kanssa luistelemassa Bangkokissa. Mun olemattomat luistelutaidot osoittautu ylivoimaisiksi! Oli ihan tajuttoman hauskaa, mutta silti vieläkin ihmettelen miks en ees kaatunu kertaakaan vaikka jääkin oli niin surkeessa kunnossa... Noh kuitenkin mä löysin itteni Äffän kanssa ensiapuosastolta kantapäähän tulleen haavan takia. Ei siis mitään hajua mistä se on tullu kun se on kumminkin luistimen sisällä oleva osa. Sekin muuten kertoo jo jotain thaimaalaisten luistelutaidoista, että jokaisessa thaimaan "jäähallissa" (ostoskeskuksen sisällä oleva jääkenttä) on oma ensiapu ja päivystävä sairaanhoitaja.

jää jää2 jää4 jää3

NEVERTHELESS THEY ARE HAPPY

Elin mun yhden vaihtarivuoden ellen jopa koko elääni ihanimmista päivistä 11.4.2013. Oltiin tosi pohjosthaimaassa, en muista alueen nimeä, mutta maaseutua ja vuoristoa pääasiassa. Ajettiin aamuvarhain lavatakseilla about tunti yhen vuoren huipulle, missä oli pieni kylä ja koulu. Ohjelmassa oli koulun ja kirkon siivoamista ja mä lapsirakkaana tietysti valitsin koulun siivoomisen. Nelisen tuntia jynssättiin yhtä luokkaa 3 kaverin kanssa sitten ihan niskat hiessä. Sen jälkeen ansaittu lepo ja vesisota lasten kanssa. Lounaaksi vaan banaani koska annettiin parin kaverin kanssa meidän ruoat nälkäsempiin suihin. Voi niitä ilosia ilmeitä kun ne sai pienen palan lihaa, keksejä ja riisiä. Lisäks kerättiin koko porukalta parin tonnin eestä ruokarahaa joka sitten annettiin koulun rehtorille ja p'wee ja p'james osti kaikille pikkusille jätskit. Illalla lähettiin sit vielä läheiselle joelle jossa rakennettiin banaanipuusta, kivistä ja mudasta pato. Tarkotuksena oli auttaa kylän asukkaita saamaan vettä myös kuivana kautena. Täytyy sanoo et se puitten ja kivien rahtaaminen oli ihan tajuttoman raskasta aamupäivän uurastamisen jälkeen, mutta hyvällä yhteishengellä ja ilosella mielellä saatiin sekin pato onnellisesti valmiiks. Loppuun vielä löydettiin semmonen tartzan liaani josta mä ja junwon hypittiin ilosesti jokeen kunnes se katkes mun hypyllä. Sit viel vakio vesisota...
Auttaminen on kyl niin hieno asia ja siit tulee itelki aina nii hyvä mieli. I ♥ Rotary jälleen.

sekal24 sekal17 sekal18 sekal19 sekal20 sekal21 sekal22 sekal23 sekal25 sekal26 sekal16
Miks mun korealaisella kaverilla junwonilla on korpiklaanin musaa ipadissa?
Edit// lisää kuvia

10098_4276701890494_259317615_n 20884_4276685530085_273829519_n 562308_4276694370306_894396608_n 528279_4276695890344_1195198141_n 540507_4276699010422_1348387089_n

UNTIL THE NEXT TIME

Hyvästit on sanottu, ystävät halattu, silmät kuivattu ja luvattu ettei koskaan unohdeta. Ei sitä pysty tajuumaan ennen kun ite seisot rautatieasemalla ja halaat rakkaita junan ovella viimisen kerran luultavasti ikinä. Kiva reissu oli, mutta tosi haikee. 
Poimin tästä reissusta jotain juttuja ja kuvia mitä jaan teidän kanssa muutamassa postauksessa, aika ei riitä kaiken kertomiseen joten näin kai on paras. Meitä siis lähti 16 IB eli rotary vaihtaria ja 23 OB eli tulevaa vaihtaria sekä kaks rotexia ja pari aikuista. Lisäks meidän mukana oli koko reissun ajan P'Wee ja P'James. Alkuun rotarit jako meitä vähän leireihin niin, että IBt ja OBt sekottu ja et samat maat meni suunnilleen samoin. Mä olin mm Tsekkeihin lähtevän tytön ja Suomeen lähtevän pojan pari. 
Tässä nyt ekaks teille vähän kuvia thaimaan korkeimman vuoren kansallispuistosta. Se oli ihan sairaan ihana paikka!
PS. tosta vihreestä pallukasta sivupalkissa voitte äänestää mun blogia parhaaks aasiablogiks, kiitos jos vaivaudutte!

nat1 nat3 nat4 nat2 sekal31 sekal29 sekal28 sekal30 sekal27 sekal32
P'wee, oot paras!