jostain se on pakko alottaa

Tää tarina alkaa keskiviikosta kun taekwondo ope kysy että haluanko sunnuntaina lähtee poomsae kisoihin (eli kisataan niillä vyökoesarjoilla). Typerien ja nolojen käänteiden jälkeen hostäidin ansiosta mut sitten ilmotettiin kisoihin. Olin kyllä ihan paniikissa!
Torstaina kävi sitten niin että hypin vähän huolimattomasti ja menetin totaalisesti kontrollin ja tipuin suunnilleen sormet edellä maahan. Noh tiettyhän siinä sitten vasen etusormi turpos kolminkertaseks ja muuttu siniseks. Lauantaina lääkäriin ja siteisiin koko kämmen. Kisoihin sain kuitenkin luvan hyvin enkkua puhuvalta lääkäriherralta.
Sunnuntaina matka sitten alko kahdentoista ihmisen voimin yhteen henkilöautoon ahtautuneena... tunti autossa, kisapaikalla rentoilua, venyttelyt, panikointia, oma suoritus ja ihan kohtalaiset pisteet siihen nähden että oli ekat kisat. Olin oman sarjan kakkonen. Yks sairaan siisti asia oli et siellä oli tuomareina samoja wtf:n tyyppejä jotka tuomitsee joissan MM kisoissa, korealaisia yms!!! vaaleatukkasena olin tietty niin ihmeellinen näky että yhden kanss jopa pääsin rupattelemaan!
takastulomatka oli sitten jotain niin kamalaa. jälleen 12 henkeä henkilöautossa, yks oksentaa, pikkuset vaatii ruoka yms.. takastulomatkaan meniki se 3 kertaa enemmän aika ku menomatkaan. Kisoista kuvia ehkä joskus jos joku laittaa ne facebookkiin, mulla ei ollu kameraa messissä.

kaikenkaikkiaan oli ihan mahti reissu. ja rakastan tätä lajia <3


twd

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti