ฉันไม่อยากกลับบ้าน

Ei huomenna varmaan oo jo maaliskuu. Just vasta oli joulukuu ja oltiin laosissa, eikä siitä oo kun hetki kun mä kävelin taekwondoon ekaa kertaa tietämättä mitä odottaa. Muistan ku eilispäivän, kun mun huoneen vessasta loppu wc paperi ekaa kertaa ja piti joku tunnin kerätä rohkeutta et uskalsin käydä pyytämässä lisää.
Eilinen päivä meni taekwondoa lukuunottamatta nukkuen, tänään mentiin siskon kanssa aamulla Nakhon phatomiin moikkaamaan Alicaa. Ihan kamalaa  kun Risa tosiaan lähtee jo alkuviikosta kotiin, menetän mun ihanan siskon ja kohtalotoverin. TKDssä on ollu nyt nää kaks päivää tosi ihanaa, just tulin reeneistä ja ootan jo seuraavia! parinviikon päästä ois tiedossa kans vyökoe ja mulle keltavihree vyö toivon mukaan. Se taitaakin jäädä mun vimpaksi vyökokeeksi thaimaassa, vaadittava kolmekuukautta seuraavaan vyökokeeseen ois meinaa just mun lähtöpäivänä. Meinas tulla jo tippa linssiin kun puhuttiin mun lähdöstä tkdssa..

boo1 boo3 boo2 boo4 boo5

2 kommenttia:

  1. Sulla on kivan ihanan luettava blogi! Ihanalta paikalta toi taikku kuulostaa! Koska sä sait tietää sillon vaihtomaasi ja koska palaat takaisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tää on ihana mesta! sain tietää maan joskus maaliskuussa kai, meidän piirikoulutuksessa. kotiin ois tarkotus tulla 15 kesäkuuta :(( se on jo niin pian :/

      Poista