pidä kiinni sillon kun mä oon päästämässä irti, mä lupaan pitää kiinni sillon kun sun ote heltiää.

Jälleen kipeänä. Viime keskiviikosta asti oon suunnilleen maannu sängyn pohjalla koko ajan. Kattonu aivan liikaa leffoja ja monta kymmentä jaksoa muumeja. ja mikä pahinta pelannu yli viiskymmentä spider-pasianssia ja juonu liikaa kahvia. Eilen illalla olo oli kuitenkin hiukan parempi ja päätin että en peru sunnuntaista reissua bkk:iin taekwondoporukan kanssa. Joten tänään sitten 4:50 herätys ja riepuu niskaan ja naapuriin josta täyteen ahdetulla autolla Bangkokkiin. Aamulla olo oli jo kamala. Neljän tunnin yöunet yhdistettynä limaseen ja kipeään kurkkuun sekä jomottavaan päähän ei oo mikään paras yhdistelmä. Pihalle päästyäni yks meidän lukusista todella säyseistä vahtikoirista päätti vielä ruveta ahdistelemaan muo ja olin aikast todella peloissani. Mutta P'tim tuli avaamaan portin ajoisa ja ehdin salille. Tähän väliin täytyy todeta yks asia mistä oon hirveän ylpeä. Eli meillä on siis tommonen porttiaitaus systeemi tässä pihan ympärillä jonka vaan meidän workerit/kotiapulaiset saa auki sisältäpäin. Maanataista lauantaihin portti on auki aamukuudesta iltakuuteen, mutta sunnuntaina sitä ei avata muuta kuin jos joku haluaa mennä sisään tai ulos. Noh eilen satuin olemaan yksin kotona ilman hosteja ja rupesin kelailemaan että miten mä pääsen viiden jälkeen aamulla sunnuntaina portista ulos jos en etukäteen sovi P'timin kanssa et se tulee avaamaan sen. Niimpä ilman tulkkaavia hosteja mun oli sovittava portin avaamisesta täysin thaikielellä koska P'tim ei puhu ainoatakaan sanaa englantia. Ja siinä mä sitten selitin P'timille koko homman sujuvasti thaikielellä (katsottuani muutaman avainsanan ensin sanakirjasta) ja se ymmärsi. Eihän toi nyt mikään kauheen suuri ongelma ollu mutta tuntu niin hienolta kun huomaa että pystyy hoitamaan jo jotain (yksinkertasia) asioita thaikielellä. พูดภาษาไท
Bangkokissa sitten suunnattiin jälleen yhteen ylisuureen ostoskeskukseen jonka ylimmässä kerroksessa oli taekwondo kisat. osa mun reenikavereista matsas siellä ja jopa menesty. Tää oli mun eka kerta kun näin taekwondo otteluita ja hienoo oli. Onhan se aika hulluu mut siistii! Hostmomin tilaama parempi taekwondopuku tuli kans ja se oli vimppa silaus täydelliselle päivälle. Vaikka tosiaan oon kipee ja olo huononi veil aamusta niin silti oli ihanaa.
Nyt oon aikast kuollut mutta onneks ei tarvii mennä huomenna kouluun vaan otan viel huomisen rennosti terveyttäni parannellessa.
Sinipaitakuvat on tältä päivältä, noi pari muuta on viime tiistain reeneistä.






Multa on nyt jo kolme ihmistä kysynyt että onko mulla täällä oikeesti niin ihanaa kun annan mun blogissa ilmi, vai kaunistelenko mä tätä jotenkin, joten päätin nyt sitten selventää tätä asiaa teille rakkaat lukijat.
Eli siis jo ennen vaihtovuottani suhtauduin vähän kyseenalaisesti semmosiin blogeihin missä oli pelkkää hehkutusta ja kaikki huonot kohdat ja ongelmat oli skipattu yli ja jätetty kertomatta. Ajattelin että kenenkään vaihtarivuosi ei voi olla niin helppo ja täydellinen ja mun mielestä blogiin kirotettavia asioita kaunistelevat vaihtarit tavallaan valehtelee tuleville vaihtareille ja antaa väärän kuvan vaihtarivuodesta. Siks halusin lukea paljon blogeja joissa kerrottiin avoimesti myös kaikista ongelmista ja skippasin osan happyhappyhappy blogeista yli suosiolla. Nyt kuitenkin huomaan että mun blogi muistuttaa suuresti noita boikotoimiani blogeja. Mä en kuitenkaan kaunistele totuutta ihmiset, mun elämä täällä on oikeesti sellasta mitä mä sanon. Oon innoissani kaikesta ja huonoja päiviä on todella harvoin. En ole oikeesti riidellyt tai ollut vihanen kenellekkään kolmeen kuukauteen, ainoat asiat mitkä muo on masentanu (ja oon ne myös täällä maininnut) on huonot kielipäivät ja se aika kun olin ekan kerran kipeänä.
Mun mieleen on tullut usein yks lausahdus jonka luin jo reilu kas vuotta sitten erään jenkkivaihtarin blogista. tä ei voi olla näin helppoa. Usein mä mietinki että miks tä on näin helppoa. Musta on alakanu tuntua, että tä tuntuu helpolta, koska olin asennoitunut siihen että koen kulttuurishokin, vaikeuksia, paljon koti-ikävää ja kaikkea vastaavaa. Olin varmistautunut pahimpaan ja kun sitä ei tullutkaan ni kaikki tuntuu iisiltä.

Ja kyllä, mä elän tähänastisen elämäni parasta vuotta, maailman ihanimmassa maassa. En halua palata suomeen, haluan mun rakkaa ihmiset (jä jääkiekkolähetykset) suomesta tänne. Haluan että mun tärkeet ihmiset voi kokea nää kaikki samat ihanat asiat täällä, haluan että muutkin tajuaa kuinka ihana maa tää on.

6 kommenttia:

  1. ootko käyny katsomassa thainyrkkeily matseja?:)

    VastaaPoista
  2. awwws vaulaa <3 rakastan lukee sun blogii! ihana kuulla et sul menee nii hyvi, onneks mullaki menee nyt! btw pakko sanoo et tää tosiaa on paras asia mitä oon koskaa tehny ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pussssss! oot ihana <3
      me ollaan parhaita ;) ja niin on ehdottomasti! :)

      Poista
  3. se, meneekö vaihtarina hyvin vai huonosti, on tosi, tosi paljon kiinni myös omasta asenteesta. sun blogin ja muiden kirjotusten perusteella oon saanu susta tosi positiivisen kuvan ja vaikutat ihmiseltä, joka kääntää vaikeudetkin voitoksi ja hyväksyy sekä näkee hyvänä asiana sen, ettei kaikki ole samalla tavalla kuin kotimaassa. vaikka en tunne sua, nii vaikutat täydelliseltä ihmiseltä vaihtariksi, eikä yhtää ihme, jos sulla on kivaa siellä ! ihanaa loppuvuotta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voihan se olla noin!
      ja kiitos, tämmösiä kommenttteja on aina niin ihana lukea! :)
      piristit mun päivää <3

      Poista