OPPA GANGNAM STYLE

Mul on ihan hirvee koreavillitys. Toivottavasti viel joskus pääsen käymään siellä!

Pattayareissu oli ja meni, oli se ihan jees, mutta todella väsyttävä. Menomatkalla sain onneks nukuttua kun muutkin halus nukkua, mutta takas tullessa nää tanssi ja huusi nii, et vaiks kuuntelin musaa täysil kuulokkeista ni en kuullu sitä...

Sunnuntain nukuin oikeestaan koko päivän, ja eilen sitte raahauduin taas kouluun. Ai että ku oli kamalaa. Aamusta asti ihan hirvee päänsärky, eikä tilannetta auttanu se että oli todellatodella kuuma päivä. Opettaja heitti mut sitte 3 aikoihin kotiin ku en vaan kestäny enää.
Tää aamupäivä ja päivä meni oikein hyvin, kunnes oli paril vikal tunnil enkkuu. Siel meni kaikki maholliset asiat pieleen ja tulinki kotiin ihan sika huonol mielel. No joo heti ku astuin mun huoneeseen ni näin mun kirjotuspöydäl mun keskeneräsen maalauksen. Meijjän siivooja oli vissiin yrittäny pyyhkii mun akryyliväriteoksesta jottai pölyi märäl rätil, huonoin tuloksin. Mun maalaus oli harmaamusta levinnyt mitäänsanomaton kammotus ja koko maalauksen värimaailma oli sit kauniisti mun kirjotuspöydässä. Siin kyl lenteli sit sukat, hame ja kauluspaita raivosta! (en oo ihminen joka heittelee rikkoutuvia esineitä ja haluun muutenki päästä koulupuvusta ulos heti koulun jälkeen, joten siks just se pääty mytyks mun seinänvieree) Ärsyttää ihan sairaasti koska mun piti antaa se maalaus mun hosteille joululahjaks.
Ja siis joo vaihinkoja sattuu, eikä se siivooja välttämättä ajatllu mitä teki, mutta kun se ei ollu pyyhkässy sitä yhen kerran, vaan niit värivauhtiraitoja oli monta! Luulis et ekan jälkee ois huomannu.. Lisäks se ei ollu ees siivonnu sitä mun pöytää mikä oli ihan niitten maalien peitossa, vaan mä joutusin hinkkaamaan ne pois siitä ite.. Ja, jos mä oisin tehny tommosen vahingon ni oisin kyllä pyytäny anteeks tai edes jättäny jonkun pahottelulapun. Terveisin ärsyynnyksestä, raivosta, surusta kiehunut Vaula.
Osan kohtii sain maalauksest entisöityy mut suurimma osan joutuu maalaa kokonaan uudestaa.
Onneks taekwondossa oli tappopäivä. Tän päivän murheet haihtu mukavasti kun rääkättiin itteämme gangnam stylen tahtiin. Rakastan sitä että taekwondossa soitetaan musaa (ja etenkin gangnam stylea) aina sairaan kovalla! Hassua, että aluks mä inhosin sitä biisiä, nyt se on mun lemppari ja oon opetellu sen tanssinkin jo ulkoa. Ykspäivä mentiin taekwondossa pihalle seisomaan riviin ja tanssittin sitä kaikki yhessä tielle päin. Vähän ohiajavat autot ja mopot hidasti ja katto! Se oli ihan parasta!

Parit kuvat Pattayalta, arvatkaa kumpi bussikuva on meno- ja kumpi paluumatkalta.

äö
ö
ää 
ä
öö
öä tsekatkaa kans pohjois koreaversio gangnamstylesta! :D

Miks mä en oo nukkumassa`?

Joo huomenna ois tosiaan lähtö Pattayalle. Yritin inspiroitua Petri nygordin Selvä päivä biisistä, koska suoraan sanottuna fiilikset ei oo mitenkään riittävän korkeella. Ehkä johtuu siitä, että herätys on 4:30 ja koululla tarvis olla viideltä aamulla. Tai siitä että mom osti mulle evääksi crab roll sandwitchin. Hyyyyyi.. Mut kai siit huippu reissu kumminkin tulee. Meit siis lähtee kaikki mun ikäset eli M5 luokka-asteiset (403 oppilasta) meijän koulusta. Kauhistuttaa jo toi oppilaitten määrä, et mimmosta sähläystä siit tulee. No siitä lisää huomenissa illalla tai sunnuntaina kun oon vähän viisaampi.
Tänään meille vaihtu koulussa kans uus director. Eipä se mun elämään muuten vaikuttanut, paitsi yritettiin ettiä sitä pariin otteeseen mun tukihenkilöopen kanssa jotta voisin esittäytyä mut eipä löydetty.  Lisäks kaikki tunnit oli lyhennettyjä, koska kaikki oppilaat joutu täyttämään vimpan tunnin jälkeen jonkun lapun.
Taekwondossa meil oli taas potkupäivä. Mun potkut menee jo tosi hyvin ja alkuun sain paljon kehujakin. Loppuu kohden ope kuitenki muuttu tosi vihaseks meille kaikille, pääasiassa varmaan osalle muista, koska ne ei kuuntele eikä kato kun opetetaan. Saatiin sitte reenien lopussa 20minuutin saarna thaikielellä jonka jälkeen kaikki (paitsi minä, joka en ymmärrä thaita (saatika koreaa)) lähti apeella mielellä kotiin. Mutta muuten oli kyllä tosi kivat reenit, katteli open kanssa tauolla sen valokuva albumia ja kävi ilmi et se on ollu edustamassa koreaa taekwondossa olympialaisissa! (ja korea siis on taekwondon alkuperämaa että ei mikään huono taso siellä.)
Oon huomannut täällä muuten semmosen jutun, että jotkut ihan yksittäiset pienet asiat täällä tuo mun mieleen muistoja mun lapsuudesta. Se on jotenkin hassua koska en muista että mulla ois noita suomessa mieleen tullu. Esimerkiks kun jäädytin ykspäivä yhteen opeen, ja sit kun havahduin siitä, niin tuli mieleen semmonen muisto lapsuudesta missä äiti jäädyttää muhun meijjän veneen takahytissä ja mä kysyn siltä et miks se tuijjottaa muo. Tä on jotenkin nii hassua, koska mulle tulee noit muistojuttuja päivittäin. Ja suurin osa niistä on ajalta ku oon alle 10v. Muut vaihtarit kokeneet samanlaisia juttuja?

Tulipas sekava teksti. Itseasiassa mun ois pitäny mennä jo nukkumaan et ehtiin ees pari tuntia nukkua ennen 4.30 herätystä. Näytän kuvassa karmeelta, mut päätähtenä on mun taekwondoihanuus. Ja kuvassa on kans yks ylimääränen käsi.
Hyttyset on pistäny mun jalat täyteen kutisevia patteja, huoh, öitä.


วันนี่

Jotain kuvia sunnuntailta ja lauantain vyökokeesta. Ja kyllä, hän on edellisen otsikon innoittama korealainen.









Tosiaan tänään vihdoin saatiin uudet vyöt ja todistukset vyökokeesta. siitä vaan lukemaan koreaa!
Sunnuntaina olin hostien kanssa Nakhon phatomissa ensin syömässä hienossa paikkaa ja sitten kattomassa norsu ja thaikulttuurishowta. Se oli aika jännää kun mentiin sinne ravintolaan ja se li semmonen buffet tyyppinen (tai mikä se sana onkaan kun saa syödä niin paljon ku jaksaa kiinteellähinnalla) ni mun hotäitiltä ja iskältä makso molemmilta 400batii ja mult makso 1000 batii ku oon farang.. et tääl on tosi mones paikkaa sillee et ulkomaallasille on vaan kalliiimmat hinnat. Noh en mä kumminkaa ite maksanu ni ei mittää ja hostäitin kans vaa naureskeltii hintaeroo.
Tänään sitte kun tulin koulusta kotiin ni muo odotti pöydällä taas pieni paketti. Olin ihan ihmeissää ku osote oli kirjotettu thaiks, et kuka thaimaalainen mul lähettelee paketteja. Siel oli sisäl semmonen thai-suomi pieni oppikirja! Yks viimevuoden suomivaihtari nykyinen rotex jonka tapasin phuket tripillä lähetti sen mulle. En tosiaan muistanu koko hommaa ollenkaan.Valitin siis phuket tripillä et mulla ei oo yhtään hyvää suomi-thai oppikirjaa ku niit ei valmisteta ni se kerto että se on löytäny bkk hyvän kirjan jonka se on antanu sen suomalaiselle poikaystävälle. Se lupas sillon et jos se törmää uusis niihin kirjoihin ni se ostaa mulle yhen. Aattelin tosiaa et se oli vaan semmonen kohteliaisuustyyppinen, joten yllätyin kyl tosi paljon ku avasin paketin tänään!
Mut positiiviset yllärit on aina kivoja.

Ps. Mulla on ikävä sitä joulufiilistunnelmaa. Haluun lähtee jouluostoksille lumisena talvipäivänä parhaitten kavereitten kanssa, haluun sen ihanan tunteen mikä tulee siin marras joulukuun vaihteessa kun odottaa tosi innolla joulua! Haluun joulukuusen ja jouluvaloja! :(
En haluu mennä kouluun jouluna.

harmaavalkoinen liituraitapuku

Tänään oli taekwondossa vyökoe ja se meni omasta mielestä tosi hyvin, en unohtanu yhtään sarjaa, potkua/ lyöntiä tai huutoa. hauskaakin oli, mutta jotenkin toi kolme tuntiene oli yhtä sähläystä ja hermoilua. Jännitin tosiaan aika paljon (hehee, heräsin toissayönä siihen et toistelin noitten askelsarjojen nimiä...)
Kotona se jännitys sitten kai purkautu kun muutuin ihan veltoksi. Hostmom toteskin sen jälkeen kun näki miten työläästi mä raahauduin autosta lounaalle, että tänään mulla on vissiin low pattery day.
Tosiaan olo huononi vielä kun menin hostien mukaan kun nää teki töitä niitten resortilla ja hotellissa. Alkuun nousi kuumetta ja päänsärkyä, sit vaan armoton masennus. En varmaan hymyilly pariin tuntiin kertaakaan (te lukijat jotka ette tunne muo niin oon ihminen joka hymyilee lähes aina.) En tiedä yhtään mikä muo masensi vai oliks se ees masennusta. Saattaa olla et tää kaikki oli mun pitkittyneen flunssan syitä. Tai sitten tällä ei oo mitään syytä? Tosiaan sit jossainvaiheessa sanoin momille et haluun mennä kotii nukkumaan, ja sit autossa matkalla kotiin olin ihan tippa linssissä. Kotona sit vaan juoksin äkkiä omaan huoneeseen ja peiton alle. Portaissa vaan rupesin itkemään ja jatkoin viis minuuttia peiton alla. sit se oli okei ja kaikki oli taas hyvin. Nousin reippaana ylös ja aloin piirtämään ja jatkamaan yhtä mun maalausprojektia. Että semmonen mielenailahdus..
Tosiaan en siis itkeny minkään syyn takia, en koti-ikävän tai muun vastaavan, itkin vaan. Ja nyt kysyn itteltäni et miks muo itketti niin en tie vastausta. Kiire? Vyokoejännityksen purkautuminen? Huonopäivä? Flunssa? Liian vähän unta? (nukuin 9,5 tuntia..)
Tän kaiken jälkeen sitten siskalta menin takas alas ja kokkasin yhessä hostmomin kanssa mulle spagettia dinneriksi. Meillä oli tosi hauskaa ja naurettiin paljon. Oli ehkä ihanimmat parituntia mitkä oon momin kanssa viettänyt.
Eli joo, tosi erikoinen päivä.

Ja kiitos ihanat lukijat, teidän kommentteija on aina niin ihana lukea! Ihana että jaksatte kommentoida, ja kommentoikaa jatkossakin. Saan tosi paljon kaikkee positiivista kommenttia, mulla on maailman parhaat lukijat! Kiitos!



Together we can

end polio now.

Jotkut teistä ehkä tietääkin, että yksi mun suuri unelma on aina ollut päästä jonkinnäköseen kehitystyöhön/vapaaehtoistyöhön auttamaan ihmisiä ja varsinkin lapsia. Välillä mulle tulee semmosia haluan-pelastaa-maailman mietteitä ja haluisin et voisin oikeesti auttaa ihmisiä. Tänään pääsin toteuttamaan tätä unelmaa muutamaksi tunniksi rotaryn kanssa.

Kun mä tipautin ne kaks tippaa poliorokotetta söpön viisvuotiaan pörröpääpojan kiltisti auki odottavaan suuhun, kehuin ja annoin pehmolelun ja muffinssin, mulle tuli oikeesti semmonen olo että mä oon osana jotain suurta. Nyt sitä oikeesti vasta tajuaa kuinka ison työn rotarit tekee ja on tehny tän hyväksi. Tää vaan tuntuu niin paljon todellisemmalta. Tuntuuhan sekin hyvältä, kun saa tiputtaa sen kaks eurosen sinne punasen ristin tai pelastusarmeijan lippaaseen, mutta se kun tän kaiken saa nähdä loppuun asti omilla silmillä, on jo jotain paljonpaljon hienompaa






We really are this close to end polio.

pidä kiinni sillon kun mä oon päästämässä irti, mä lupaan pitää kiinni sillon kun sun ote heltiää.

Jälleen kipeänä. Viime keskiviikosta asti oon suunnilleen maannu sängyn pohjalla koko ajan. Kattonu aivan liikaa leffoja ja monta kymmentä jaksoa muumeja. ja mikä pahinta pelannu yli viiskymmentä spider-pasianssia ja juonu liikaa kahvia. Eilen illalla olo oli kuitenkin hiukan parempi ja päätin että en peru sunnuntaista reissua bkk:iin taekwondoporukan kanssa. Joten tänään sitten 4:50 herätys ja riepuu niskaan ja naapuriin josta täyteen ahdetulla autolla Bangkokkiin. Aamulla olo oli jo kamala. Neljän tunnin yöunet yhdistettynä limaseen ja kipeään kurkkuun sekä jomottavaan päähän ei oo mikään paras yhdistelmä. Pihalle päästyäni yks meidän lukusista todella säyseistä vahtikoirista päätti vielä ruveta ahdistelemaan muo ja olin aikast todella peloissani. Mutta P'tim tuli avaamaan portin ajoisa ja ehdin salille. Tähän väliin täytyy todeta yks asia mistä oon hirveän ylpeä. Eli meillä on siis tommonen porttiaitaus systeemi tässä pihan ympärillä jonka vaan meidän workerit/kotiapulaiset saa auki sisältäpäin. Maanataista lauantaihin portti on auki aamukuudesta iltakuuteen, mutta sunnuntaina sitä ei avata muuta kuin jos joku haluaa mennä sisään tai ulos. Noh eilen satuin olemaan yksin kotona ilman hosteja ja rupesin kelailemaan että miten mä pääsen viiden jälkeen aamulla sunnuntaina portista ulos jos en etukäteen sovi P'timin kanssa et se tulee avaamaan sen. Niimpä ilman tulkkaavia hosteja mun oli sovittava portin avaamisesta täysin thaikielellä koska P'tim ei puhu ainoatakaan sanaa englantia. Ja siinä mä sitten selitin P'timille koko homman sujuvasti thaikielellä (katsottuani muutaman avainsanan ensin sanakirjasta) ja se ymmärsi. Eihän toi nyt mikään kauheen suuri ongelma ollu mutta tuntu niin hienolta kun huomaa että pystyy hoitamaan jo jotain (yksinkertasia) asioita thaikielellä. พูดภาษาไท
Bangkokissa sitten suunnattiin jälleen yhteen ylisuureen ostoskeskukseen jonka ylimmässä kerroksessa oli taekwondo kisat. osa mun reenikavereista matsas siellä ja jopa menesty. Tää oli mun eka kerta kun näin taekwondo otteluita ja hienoo oli. Onhan se aika hulluu mut siistii! Hostmomin tilaama parempi taekwondopuku tuli kans ja se oli vimppa silaus täydelliselle päivälle. Vaikka tosiaan oon kipee ja olo huononi veil aamusta niin silti oli ihanaa.
Nyt oon aikast kuollut mutta onneks ei tarvii mennä huomenna kouluun vaan otan viel huomisen rennosti terveyttäni parannellessa.
Sinipaitakuvat on tältä päivältä, noi pari muuta on viime tiistain reeneistä.






Multa on nyt jo kolme ihmistä kysynyt että onko mulla täällä oikeesti niin ihanaa kun annan mun blogissa ilmi, vai kaunistelenko mä tätä jotenkin, joten päätin nyt sitten selventää tätä asiaa teille rakkaat lukijat.
Eli siis jo ennen vaihtovuottani suhtauduin vähän kyseenalaisesti semmosiin blogeihin missä oli pelkkää hehkutusta ja kaikki huonot kohdat ja ongelmat oli skipattu yli ja jätetty kertomatta. Ajattelin että kenenkään vaihtarivuosi ei voi olla niin helppo ja täydellinen ja mun mielestä blogiin kirotettavia asioita kaunistelevat vaihtarit tavallaan valehtelee tuleville vaihtareille ja antaa väärän kuvan vaihtarivuodesta. Siks halusin lukea paljon blogeja joissa kerrottiin avoimesti myös kaikista ongelmista ja skippasin osan happyhappyhappy blogeista yli suosiolla. Nyt kuitenkin huomaan että mun blogi muistuttaa suuresti noita boikotoimiani blogeja. Mä en kuitenkaan kaunistele totuutta ihmiset, mun elämä täällä on oikeesti sellasta mitä mä sanon. Oon innoissani kaikesta ja huonoja päiviä on todella harvoin. En ole oikeesti riidellyt tai ollut vihanen kenellekkään kolmeen kuukauteen, ainoat asiat mitkä muo on masentanu (ja oon ne myös täällä maininnut) on huonot kielipäivät ja se aika kun olin ekan kerran kipeänä.
Mun mieleen on tullut usein yks lausahdus jonka luin jo reilu kas vuotta sitten erään jenkkivaihtarin blogista. tä ei voi olla näin helppoa. Usein mä mietinki että miks tä on näin helppoa. Musta on alakanu tuntua, että tä tuntuu helpolta, koska olin asennoitunut siihen että koen kulttuurishokin, vaikeuksia, paljon koti-ikävää ja kaikkea vastaavaa. Olin varmistautunut pahimpaan ja kun sitä ei tullutkaan ni kaikki tuntuu iisiltä.

Ja kyllä, mä elän tähänastisen elämäni parasta vuotta, maailman ihanimmassa maassa. En halua palata suomeen, haluan mun rakkaa ihmiset (jä jääkiekkolähetykset) suomesta tänne. Haluan että mun tärkeet ihmiset voi kokea nää kaikki samat ihanat asiat täällä, haluan että muutkin tajuaa kuinka ihana maa tää on.

สนุกมาก

en hypi, en kilju, en huuda onnesta. mutta silti oon tällä hetkellä maailman onnellisin ihminen. mun suu on hymyssä ja aivoissa pelkkiä onnellisia ajatuksia. sain kuulla tänää hostäidiltä ihanan uutisen. juteltiin jälleen mun dinnerin äärellä puol ysin aikaan kun olin tullu taekwondosta. lyhyesti ja ytimekkäästi siis että mä en joudu vaihtamaan perhettä! saan olla tässä perheessä koko talven ainakin ja sit keväällä katotaan tilanne uusiks. oon niin onnellinen.
toinen kiva uutinen on myös että kuulin (uudestaan sen jo unohdettuani) että mun hostit rakentaa uutta taloa. se on kuulemma valmis 2kk päästä (mitä en kyllä usko rakennustyömaalla vierailun jälkeen) ja sit joskus keväällä päästään muuttamaan sinne. se on siinä hostmomin resortin takapihalla joka tarkottaa sitä et pääsen ihan koska haluun uimaan ja saan käydä juomassa coffee shopissa niin monta suklaa/kahvi/hedelmä shmoothieta päivässä kuin haluan! ainoo miinus on et mun koulumatka pitenee 20kilometrillä joka tarkottaa aikasempaa herätystä aamusin. (toi on siis mun suurin murhe tällähetkellä)...





kunhan lapset on onnellisia.

Kuvia vähän viimesunnuntain taekwondopartyista. Tunnelma oli tosiaan aika riehakasta ja kakkusota taekwondo-ope vastaan lapset kruunas kyl koko illan. Mut tosi hauskaa oli.








Mulle on nyt tässä koulun alkamisen myötä kertynyt hirmusti lisäohjelmaa viikonloppuihin. lähetään kolmena eri viikonloppuna koulun kanssa retkille (mm. BKK ja pattaya), ens viikonloppuna lähetään taekwondoporukan kanssa bangkokkiin ja sit oon vielä varannu kalenterista kaks viikonloppua vyökoetta varten ku ei tiedä kumpana se on. Tän kaiken päälle vielä uus viisumistressi..
Sain tosiaan suomesta vuoden viisumin thaikkuun mutta lentokentältä sain vaan 3kk leiman. vaihtoehtoina on ylittää raja aina kolmen kuukauden välein tai toistaa järkyttävä paperisota samoin väliajoin. Hosit on valinnu tän paperisotavaihtoehdon. Mä oon siinä onellisessa asemassa, että hostit hoitaa ne kaikki paperit ja puhumisen eikä mun tarvii muuta kuin stressata ja tulla näyttämään naamaani aina toimistoille. Silti se sekottaa mun päivärytmiä aika pahasti. Eilenkin jouduin ottamaan puol päivää vapaaks koulusta kun lähettiin Nakhonphathomiin uuden leiman toivossa. noh käteen jäi vaan hirmu kasa uusia vaatimuksia ja maanataina sama homma edessä uusiks..
Muuten mulla menee ihan perfekto, oon huomannu kehittyneeni kielen kanssa ja varsinkin ymmärrän nyt paljon enemmän. lisäks koulukaverit ja taekwondokaverit on ihania ja tykkään mun arjesta paljon. ja kuukauden päästä onkin jo odotettu district conference ja sen lälkeen sit pariviikkoa ja joulu (ja north-east trip!)