one word that you should say more often THANK YOU

kkkk

Heips kaikki! Mun kotiinpaluusta on kulunut jo yli neljäkuukautta ja hassultahan se tuntuu. Oon jo aikahyvin tottunut suomen elämänrytmiin, kieleen ja suomalaisiin. Vaihtovuosi on mulle nykyään jotenkin tavallaan niin epätodellinen juttu, että mä muka asuin vuoden thaimaassa? Kommunikoin lähes koko vuoden täysin vieraalla kielellä? käytin varvasläpsyjä jokapäivä?

Alkuun oli vaikeeta. Piti nähä kavereita ekaan kertaan vuoteen. Kaikki sanoo että se on niin ihanaa kun näkee parhaita kavereita ekankerran vaihtovuoden jälkeen, pääsee kertomaan niille kaiken ja sit on taas ne tutut ihmiset ympärillä. Mulle se oli aika rankkaa; olihan se kivaa mutta hirmu stressaavaa. Onko ne ihmiset oikeesti vielä mulle niin tärkeitä, entä mä niille? Mitä jos ei juttu lähekkään luistamaan? kiinnostaako niitä kun ne on jo vuoden tullu ihan hyvin toimeen ilman muo?
Näin neljän kuukauden jälkeen voin sanoa että ihan hyvin mä oon sopeutunut. Suurin osa vanhoista kavereista on yhä yhtä tärkeitä ja välittää, mutta on mulla silti kaveripiirit vähän vaihtunu. Oon tutustunu paremmin ihmisiin, jotka oli aiemmin mulle pelkkiä nimiä vaan, mutta samalla mä en mahukkaan enää mun entisten hyvine kavereiden sisäpiirrin.
Suomalainen koulusysteemi oli se juttu mitä mulla oli ikävä thaimaassa. No nyt sitä ois tarjolla. "Turun kaupunki päätti säästöihin vedoten yhdistää 2 täysin eri painotteista (urheilu, ITC) lukiota yhdeksi uudeksi lukioksi... blaablaablaa" Mä en oo enää Aurajoen urheilulukiossa. Mä oon kerttulin lukiossa... urheilulijalla. Ekassa jaksossa ei mennyt päivääkään ilman että olisin jossain purkanut #kerttulifarssista. (ei parkkipaikkoja, ruoka loppu, uusi tuntikiertokaavio, ei reenikamavarastoa, ei abigaalaa?, preppaustunnit, koulun lämpötila,..) Ja täytyy kyllä sanoa että toi koulun pakkovaihto oli raskasta. Onhan ton uuden lukion sijainti huomattavasti parempi kuin Aurajoen, mutta pakko silti sanoa, että mä olen henkeen ja vereen Aurajoen urheilulukiolainen. Voi sitä aikaa ennen vaihtovuotta.

Mun suomeenpaluun jälkeen yksi parhaista jutuista on ollu se, kun päätin jatkaa taekwondoa. Monesti ennen lopullista päätöstä olin jo ihan luovuttamassa, mutta (kiitos siskon) sinne sitten viimein päädyin jäädäkseni, enkä oo hetkeäkään katunut sen jälkeen. Se on tavallaan mun köysi kiinni takas thaimaahan, jotain mitä mä rakastin sielä ja täälä. Ja kaikenlisäksi taekwondossa oon tutustunu pariin suomalaiseen thaikkuun. 

Sitävaan vielä että lähtekää ihmiset vaihtoon. Ei se oo todellakaan helppoa, aina tulee huonoja kausia, ennen vuotta, sen aikan ja jälkeen, mutta kaikki se on sen arvosta.

Jos on jotain kysymyksiä tai haluu muuten vaan seurailla ni halfnessiin saa laittaa aina kommenttia ja kysymyksiaä ja tännekkin tietty. jaja instasta mut löytää nimella vaulakoski 

UUSI YRITYS


Nyt pitäis toimia ;


Kiitos kaikki jotka kerroitte ettei pääse,
olin unohtanu vaihtaa Halfnessin julkiseksi.
 Nähdään!

H A L F / N E S S

Nyt mä sen tein, meinaa uuden blogin. Halfnessin myötä nyt sitten sanon hyvästit Hello Thailandille ja teille kaikille ihanille lukijoille jotka ootte jaksaneet seurata mun vuotta loppuun asti. Erityiskiitos kaikille jotka jaksoitte kommentoida, toivottavasti eksytte vielä joskus Halfnessiin moikkaamaan! Kaikki rakkaat olette enemän kuin tervettulleita seuraamaan mitä Vaulalle tapahtuu niin kaukana (Thaikku)kodista. Halfnessiin pääsette klikkaamalla Tästä tai vaihtoehtoisesti tästä. Vaihtovuosi oli mulle unelmien täyttymys, mutta ennen kaikkea se oli niin paljon enemmän mitä mä odotin. Vaihtovuosi on mulle sana jota mä en vieläkään ymmärrä, niinpaljon enemmän se on kuin pelkkä opiskeluvuosi ulkomailla. Vaihtovuosi on ollu mulle ilo, mutta myös suru. Helpointa ja ihaninta oli arki ja vaikeinta ja kamalinta oli pois lähtö. Jouluna nähdään Thaimaa! ♥

 Ennenkaikkea vaihtovosi on opettanut mulle, ettei kenenkään koko elämä voi olla täydellinen.
 Vaikka se yksi vuosi olisikin. 



ko
"Aika huuhtoo ihmiset erilleen, tai välimatka, joskus vaikka kuinka läheiset, ei sähköpostilla voi kuin päivittää tietoja, joulukorttiin ei mahdu edes muuttunut osoite."
- Olli Jalonen 14 Solmua Greenwichiin

Asfaltti rullaa mun jalkojen alla ja merilinnut kirkuu. Hymyilen paljon ja kiittelen ihmisiä uudelleen ja uudelleen. Typerätkin asiat saa mut nauramaan. En enää osaa syödä ilman lusikkaa enkä heittää vessapaperia pönttöön. Puhun välillä thaimaan kodista sanalla koti ja suomen kodista sanalla koti, se saa mut hämmentymään. Tai ei oikeestaan muo vaan muut ihmiset, mulle se vaan on tosiasia. Bussilippu maksaa ihan liikaa (160B) ja suomalaiset miehet on komeita. En tiedä enää että mikä suomessa on muodissa ja mikä ei. Ekat päivät täällä oli tosi raskaita. En osaa enää liikkua sujuvasti Hansassa. Ennen nukkumaanmenoa on vaikeinta kun on aikaa ajatella kaikkea. Mää toivotti mulle onnea, oikeestaan ennen ku lähin himaan ni kaikki vaan toivotti mulle onnea. Ihana istuskella taas jokirannassa pitkästä aikaa. Kai tää tästä pikkuhiljaa alkaa helpottua. Mulla on ihan hirvee ikävä määtä ja paata. Muo pelottaa että aika muuttaa jotain, saa mut unohtamaan tai muistamaan jotain juttuja erilailla. Mulla on ikävä taekwondoreenejä. Turun kirjastossa oli kiva kirjastotyöntekijä. Lentoliput thaimaahan joululomalla maksaa välilaskunkin kanssa tonnin. Musta tuntuu että tääläkin ihmiset tuijottaa kokoajan, tai sit mä vaan kuvittelen.

Musta tuntuu hassulta. En voi enää elää Thaimaassa ikävöimättä jotain juttuja suomesta, Enkä voi elää Suomessa ikävöimättä thaikkuihmisiä ja juttuja thaimaasta. Missä mun paikka sitten oikeen on tässä maailmassa? Koska mä en voi olla enää missään tääysin tyytyväinen. Mutta ehkä tää on sitä rikkautta, sitä mitä mä oon oppinu ymmärtämään, sitä mikä kasvattaa. Aina ei voi sasda kaikkea, pitäis oppia valitsemaan tai vaan olla hiljaa tyytyväinen siihen mitä on. Ehkä tätävarten ne ihmiset mulle toivotti onnea. Pienenä mä sanoin, etten vois koskaan muuttaa pois suomesta. En vois, koska mä rakastan suomea ja suomalaisuutta. Elämä on opettanu mulle niin paljon, elämä on muuttanu muo niin paljon. Mutta yhävain mun sydän on sinivalkonen. Tosin sieltä löytyy nykyään kyllä häivähdys punastakin.

aika aika2 aika3

HELLO FINLAND


IMG_5530mm Lentokentällä. Mun lento lähtee tasan tunnin päästä. Mulla on oikeesti ihan hirvee olo mutta ei itketä. Mä itkin eilen reeneissä jo kaikkien hyvästelyitten puolesta. Onko tää nyt oikeesti ohi? Tyhjä olo. Mä selvisin lisämaksuitta vaikka mun toisessa laukussa oli 5 kiloo ylipainoa. Mä selvisin porttien läpi vaikka mulla on kaks laukkua lentokoneeseen sisälle. Mä selvisin viisumintarkastuksesta vaikka mun viiminen leima oli maaliskuuhun asti. Tää viikko on ollu kamala, ihmiset muistutteli kokoajan et ai nii joo vaulahan lähtee koht himaan, olin tylsistyny kun kaikki kamat pakattu ja super stressaantunu kun oli 17kiloo ylipainoo laukuissa. Jouduin jättää tavaroita kotiin oottamaan että tuun hakee ne ens kerralla. Olin surullinen ja mielialat vaihteli ihan hirveesti. Nyt on tavallaan helpottunu olo että oon päässy pois viimeisest viikosta thaimaassa. Törmäsin täällä lentokentällä työskentelevään thaikkutyttöön joka on opiskellu Phothassa, eli mun thaikkukoulussa. Se halus kuvaan mun kanssa ja toivotti onnea!  Eiks toi kuva ookki hieno? tehtiin se Alican kaa Cha-am reissulla! Moikkamoikka mä lähen koneeseen nukumaan! See you again Thailand! ♥

I PROMISE.

Ne joita mä rakastan niin paljon. Ne joita hyvästellessä mä itkin eniten. Ne joille mä lupasin.

4 1 2 3 6 5

SOME DAY I'LL SAIL AROUND THE WORLD

Mulla on ikävä takas merelle. Keinumaan aaltoihin ja kuuntelemaan merilintujen huutoja. Hengittämmän veden alle, hiljaisimpaan ja kauneimpaan paikkaan maailmassa. Haluun taas tuntee tuulen viiman mun kasvoilla ja ihanan lankuista, autonmoottoreista, ja ponttooneista rakennetun veneen keinuvan mun jalkojen alla.  
Its always so difficult to turn your back to the sea and know that in few minutes you can't hear the sound of the waves anymore.

alllone all3 al all2 alllllone alllloone all4 all allone thai